sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kesäretki Repovedelle 24.7 2016

Sukuseuran kesäretki Repovedelle

Sunnuntaina 24.7 2016

Kesäretkemme kohteena oli tänä kesänä Repovesi, jonka kauniisiin maisemiin tutustuttiin sekä veneen kyydissä että patikoimalla.

Kokoonnuimme aamulla Valkealassa Hillosensalmella, Orilammen majalla, josta lähdimme Kultareitille Tuuletar II-aluksen matkaan. Matkasimme Vuohijärveltä Repovedelle. Lapinsalmen kapeahkossa solassa alitimme riippusillan ja ohitimme Löppösen luolan, jossa Herra Löppönen aikoinaan asui. Näimme myös Kuutinlahden uittorännin ja tulihan tutuksi myös Kinansaaren nimen tarina. 


Kuutinlahti
Kultareitillä pysähdyimme hetkeksi Mäntysaareen, jonka 700 vuotta vanhaan pieneen kappeliin ja hautausmaahan tutustuimme. Saarihautausmaa on edelleen käytössä. Hauta kaivetaan yhä käsin lapiolla, vainaja tuodaan veneellä ja siunauksen jälkeen hauta lapioidaan perinteisesti umpeen. Paikka oli kaunis ja harmoninen.
Mäntysaaren hautausmaa, joka on edelleen käytössä.
Sankarihauta Mäntysaaressa

Venematkan aikana kuulimme alueen historiaa tarinoiden kautta ja takaisin tullessa haitarin säestyksen ja yhteislaulun siivittämänä parituntinen matka sujui nopeasti.
Risteilyn jälkeen nautimme brunssin Orilammen majalla. Ruokailun jälkeen osa retkeilijöistä sai tilaamansa lisäpainoksen sukukirjasta kainaloonsa ja lähti innoissaan tutkimaan sitä kotiin. Osa jatkoi matkaa retken toisella osiolla – patikoinnilla Repoveden kansallispuistossa.

Lapinsalmen silta veneestä kuvattuna

Siirryimme autoilla Lapinsalmeen, josta lähdimme patikoimaan Ketunlenkille, suositulle patikointipolulle, joka on noin 5 km pitkä. Patikointimme alkoi kartan jakamisella ja polulle neuvomisella heille, joille seutu oli ihan vieras. Mukana olikin useampi, jolle reitti oli ensikertaa patikoitavana. Polkumme kulki kohti Lapinsalmen riippusiltaa. Ylitys noin 10 metrin korkeudessa oli upea kokemus niin pienemmälle kuin isommallekin retkeilijälle.

Matka jatkui kohti Katajavuorta. Polun varrella oli paljon ihasteltavaa ja ihmeteltävää, mustikat olivat kypsiä ja niitä oli paljon, polku kulki monien puunjuurien ylitse ja myös muurahaiset kulkivat polulla omaa polkuansa pitkin. Luonnon vaikutus alkoi retkeilijöissä tuntua. Kuului puheensorinaa ja ilon hihkaisuja. Saavuttuamme vuorelle johtaville portaille kuului huokaisuja. Kaikki kiipesivät nuo pitkät portaat ylös ja ylhäällä kuului lisää huokauksia. Selvästi pelkästä ihastuksesta. Katajavuoren päällä olisi ensimmäinen taukopaikka.

Katajavuorella huilailun jälkeen matka jatkui kohti Kapiaveden nuotiopaikkaa. Osa pulahti uimaan vilvoittavaan veteen ja me muut teimme nuotiotulet, paistoimme makkarat ja keitimme retkikahvit. Aurinko lämmitti sopivasti, eväät maistuivat niin kuin aina ulkona. 

Paluumatka Ketunlossin kautta ei onnistunut, sillä saimme vastaantulevilta retkeilijöiltä tiedon, ettei lossi toimi. Niinpä hiukan oikaisimme ja ylitimme riippusillan toistamiseen.
Päivä oli onnistunut kaikin puolin. Tutustuimme kansallispuistoon sekä vesitse että maitse. Mukana oli toistakymmentä, pieniä ja isoja, tuttuja ja tutumpia retkeläisiä jotka kaikki nauttivat luonnosta. Luonto rentoutti ja virkisti jokaisen.

Patikointia Ketunlenkillä

Lisää kuvia: Klikkaa tästä!

( HUOM: Sivuun tulee palkki, joka ehdottaa kirjautumista tai rekisteröintiä. Sitä ei tarvitse tehdä, vaan paina "ei nyt" ja vierritä sivua takana. Klikkaa kuvaa palkin takana niin saat sen isommaksi)

Kuvat ja teksti: Taru Tojkander


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti